Kuun alku kului joulusäätöjen kanssa, vaikka ehdinkin jo marraskuussa kehuskella puolalaiselle kaverilleni Oktawialle, kuinka olen kerrankin ajoissa hankintojen suhteen ja tilannut suurimman osan lahjoista netistä. Kiitos, Italian Amazon, säästit monta tuntia! Mutta silti - kuten aina - tuli vielä mieleen vaikka minkälaisia tarpeita ja ne jokavuotiset joulukirjeetkin piti ehtiä kirjoittaa. Ja käydä pari-kolmetuhatta kuvaa läpi kuvakirjoja varten. Ja varmistaa joululoman kohde, ja hiihtolomankin siinä samalla (koska kuvakirjaa kootessa tuli ihan hillitön halu nähdä Mont Blanc, koska Euroopan korkein köysiradan kannatinpylväs tuli nähtyä viime hiihtolomalla, ja "korkeimpien" listan seuraavana oli Mont Blancilla sijaitseva korkein hissiasema. 2016 sitten vissiin Matterhornille ;P). Joulutorttujakin leivottiin, kun merimies toi Suomen-reissultaan tuliaisiksi luumuhilloa. Paikallinen pasta sfogliata eli valmis voitaikina taipui torttuihin vallan mainiosti! Hyviä tuli ja nopeasti meni.
 |
| Leipurit hommissa. Ei paljon tarvinnut äidin autella. |
Rooman keikka vaati myös muutaman päivän, ja lisäksi piti hommata juhlavaatteet (ekaa kertaa ikuisuuksiin!) ja istua neljä tuntia kampaajalla, jotta kahdeksan kuukautta vailla hoitoa ollut kuontalo saatiin kuosiin. Vaihdoin kampaajaa ja tutustuin hurmaavaan sisilialaista alkuperää olevaan Danielaan, jonka kanssa pääsin paitsi treenaamaan pitkästä aikaa italiaa, myös laajentamaan käsitystäni italilalaisista ja heidän tavoistaan. Tästä teen vielä joku päivä postauksen, pysykää kuulolla!
Pinskun näytelmäryhmä esitti spektaakkelinsa Robina Hood ja esiintymisjännityksestä huolimatta esitys meni upeasti, etenkin pääosassa loistaneen tyttäremme osalta. Kyllä siitä vielä näyttelijä tulee.
 |
| Brittihuumorilla terästetyssä Robin Hoodissa nähtiin myös kosinta. |
Lasten koululla järjestettiin vanhempaintoimikunnan vaalit, ja kuinka ollakaan musta tais tulla 4/5/6-luokkien edustaja tähän porukkaan. Ei pitänyt, mutta kun kukaan muu ei innostunut, niin... Odotettavissa on siis tuttuja organisaattorin tehtäviä pitkin kevättä, naamiaisten järjestämistä ja niin poispäin. Hyvä puoli tässä on, että koululla näyttää taas pitkästä aikaa olevan hyvä pöhinä ja tiivistyvät suhteen vanhempien taholta, joten en valita.
Syyslukukausi päättyy vasta tammikuun loppupuolella, joten lapset eivät kirmanneet joululomalle todistukset kourassaan. Ehtivät kyllä viimeistellä energia-aiheisen tutkimusjakson ja vaikka mitä askarteluja taas, vaikka kuussa oli vain 13,5 koulupäivää. Vuoden vikana koulupäivänä vastavalittu vanhempaintoimikunta järjesti kivat joulujuhlameiningit, ja itse kuskasin vielä lasten luokkatoverit luistelemaan tavallista aiemmin päättyneen päivän jälkeen. Kruunattiin homma kermavaahtokaakaoilla ja donitseilla, ja sitten alkoikin olla jo ihan lomafiilikset!
 |
| Aamupäivällä kajahti hienosti Jingle bells ja muutama muukin joululaulu |
 |
| Iltapäivällä treenattiin luistelua. Melkein keskenämme saatiin olla. |
Loma tuli meikäläisellekin todelliseen tarpeeseen, sillä kaikki liikenevä aika - myös joulukuun yön pikkutunnit - menivät järjestyksessä toisen artikkelin parissa. Ihan valmista ei tullut, vaikka niin oli tarkoitus, mutta hyvään vaiheeseen työ eteni silti. Loppiasviikolla sitten viimeistellään.
 |
| Työn tuoksinassa työpöytäkin laajeni välillä lattialle. Spanielin mielestä keskityin kylläkin liikaa papereihin (huomaa syyttävä katse). |
Joululomalle suuntasimme Dolomiittien San Martino di Castrozzaan, joka osoittautui pienestä empimisestä huolimatta aivan erinomaiseksi valinnaksi. Pittoreski kylä, upeat vuoret, hyvät palvelut ja mainio hotelli takasivat onnistuneen loman. Lumitilanne oli tosin kehno, mutta päästiin silti mäkeen kolmena päivänä. Muulloin reippailtiin hotellin viereisessä kuusimetsässä, pelattiin joulun hittipeliä Scrabblea, syötiin, nukuttiin päiväunia ja lepäiltiin. Jouluaattona saatiin tunnin privaattisauna, valittavana oli sekä suomalainen että turkkilainen, uima-altaat ja kaikki - kyllä kelpasi! Pukkia ei tänä vuonna tullut, koska paljastimme viimein lapsille, että me ne lahjat ostetaan. Mikä johti siihen, että etenkin Patu oli superinnoissaan lahjojen ostamisesta ja kulutti surutta vähäisiä pennosiaan meidän lahjoihin omatekemiensä kukkaroiden ja muiden lisäksi. Täysi tuki teorialle siitä, että ihmiset ovat onnellisimmillaan syödessään, matkustaessaan ja lahjoittaessaan (sorry en nyt löydä tätä linkkiä, mutta luin tämän mut vakuuttaneen uutisen tässä pari päivää sitten)!
 |
| Komeat maisemat! Kylä on lähes 1500 metrin korkeudessa, eikä edes vielä huipulla. Mainio hotellimme oikealla. |
 |
| Eka nousu. Mikäs siinä, auringonpaisteessa. |
 |
| Sisko ja sen veli Passo Rollen rinteessä. Ei ollut ruuhkaa. |
 |
| Spanieli villinä ja vapaana lähimetsässä - hetki ennen karkuteille lähtöä. Löytyi sentään tuntia myöhemmin, eikä sen jälkeen enää lenkkeillyt vapaana... |
 |
| Lahjakasa. Kuulemma "parhaat lahjat ikinä", sanoivat! |
 |
| Patu panosti myös pakkauksiin. |
Sunnuntaina pakattiin auto täyteen ja jakauduttiin parin tunnin ajon jälkeen. Matkasin Pinskun ja jouluvieraaksi saapuneen siskoni kanssa päiväksi Milanoon shoppailemaan, ja sitten iltajunalla kohti Pisaa ja seuraavia Suomi-vieraita vastaanottamaan. Laatuseurasta on siis saatu nauttia koko loma, ja vielä jatketaan! Nyt vuodenvaihteen illallista kokoamaan, ja kuplivaa nauttimaan...
Iloista vuodenvaihdetta ja onnea vuodelle 2015! Cincin!
