Hehkuttelin taannoin Facebookissa täällä vietettyjä pitkiä, ihania aamuja, jotka pitkä loma mahdollistaa. Yllättäen sitä on silti lipsahtanut tiettyihin rutiineihin: ensin spanielin kanssa lenkille, sitten mutteripannukahvit ja aamiainen,
il Tirrenon ja
la Nazionen otsikot (kiitos Google translate!) sekä digihesarin pikkutarkkaa selailua tunnin verran. Josta päästäänkin viimein tänpäiväiseen aiheeseen.
Lehden loppupuolelta löytyi nimittäin tänään juttu
Nyt ottaa pattiin, jonka mukaan
negatiivisuus on meille luontaista ja positiivisuus pohjimmiltaan keinotekoista -- negatiivisuudesta puolet on
geneettistä ja toinen puoli opittua tai ympäristön
sanelemaa. No todellakin. Subjektiivinen näkemykseni on, että suomalaisten valtaosa kallistuu tuonne negatiivisten ajattelijoiden puolelle. Toisin kuin minä*. Tai italialaiset (joiden perimmäinen kansanluonne on toki mulle valjennut ihan tyhjentävästi tässä kuuden viikon aikana...).
No, muutama todiste kuitenkin sen puolesta, että italialainen toivoo parasta eikä pelkää pahinta. Ja suhtautuu muutenkin elämään positiivisesti:
Ensinnäkin, ne hymyilee
aina. Vaikuttaa myös siltä, että ihmistä pidetään hyvänä kunnes toisin todistetaan, mikä johtaa siihen, että muille voi olla ensisijaisesti ystävällinen. Tilaa voi antaa, apua tarjota, ylipäänsä
välittää. Täst mie kovin tykkään.
Toiseksi, suunnitelmat laaditaan positiivisista lähtökohdista. Näillä meidän hoodeilla about joka neljättä tönöä rempataan, ehostetaan tai rakennetaan muuten vaan uusiksi. Niin on tuossa naapurissakin, jossa lihakauppias (joka on muuten myös meidän vuokranantaja) päätti korottaa taloa yhdellä kerroksella. Työt alkoivat vuosi sitten ja ne oli aikataulutettu päättymään kevään korvalla. Tänään näyttää tältä:
 |
| No okei, alkaa toi yläkerta jo olla valmiihko. |
... ei siis olla pysytty
ihan aikataulussa. Mikä on meidän kannalta ihan mukavaa, sillä noi remppamiehet on antaneet jatkuvasti näytettä tuosta ensimmäisen kohdan väitteestä. Hymyjä, apua, iloisia tervehdyksiä. Mut sitten tietty vois vähän harmittaa, jos ois vaikka evakossa rakennusprojektin ajan.
Positiivisesti laadittiin aikataulut tuossa vähän matkan päässäkin, jossa rempan piti valmistua vuodenvaihteessa. Näyttäis vahvasti siltä, että homma on edelleen
vähän kesken:
 |
Tällainen kyltti löytyy joka remonttikohteesta = loistavaa viihdettä korttelikyttääjälle |
Oma lukunsa on tietenkin eräs laivanrakennusprojekti, joka on vuoden myöhässä aikataulustaan (ja jonka takia me päästiin tänne, ei siis aihetta valitukseen). Paikalliset on tällä hetkellä vahvasti sitä mieltä, että maaliskuussa olis jo viimeinenkin botski valmis. Realistisesti arvioiden ei muuten ole. On kesäkuussa, jos silloinkaan. Todennäköisesti elokuussa. Tai syksymmällä.
Mutta positiivinen italialainen ajattelee: "kyllä se periaatteessa vois onnistua, yritetään hei". Toki tielle voi tulla kaikenlaisia hidasteita: kuumaa, kylmää, tulvia, eurokriisiä... mitä näitä nyt on. Mutta mitäs sitä mököttämään. Arvostan!
*mm. tän takia olen sitä mieltä, että olen syntynyt ihan väärään paikkaan